Minulle taiteessa on tärkeää sen henkilökohtainen kosketus omaan maailmaani ja siten teosten ja luomusten herättämät ajatukset. Rakastan taidetta, jossa perinteisiä raja-aitoja on kaadettu ja luomus on jotain perinteisestä poikkeavaa. Käytetty tekniikka voi olla uusi. Jostain vanhasta ja tutusta on luotu jotain sellaista, joka herättää mielenkiinnon ja laittaa pohtimaan. Taide, joka ei välttämättä heti avaudu ja jonka taakse joutuu kurkistamaan pintaa syvemmältä, omasta maailmastani katsottuna, kiehtoo minua. Rakastan tarinoita taiteen takana, vaikka myönnänkin, että sellaisia hetkiä nykyaikana on jokseenkin vaikea tuoda omaan elämääni.
Vaikka taiteessa on mielestäni parasta jonkinlainen uutuuden viehätys, voin lukeutua myös taidekäsitykseltäni perinteisen taiteen kunnioittajiin. Mielestäni on upeaa saada tutustua arvostettujen taiteilijoiden kädenjälkeen, jotka vaikuttavat kuluttuureissamme paljon. Sen takia yhteiskunnassa ehkäpä kaikkein tutuin taiteen muoto, maalaus, herättääkin kiinnostustani perinteisyydellään.
Kävin tutustumassa Turun taidemuseoon ja siellä pystyssä oleviin näyttelyihin 20. marraskuuta: Nils Darlenin monimuotoiseen teoskokoelmaan, Sadan vuoden kuvia näyttelyyn sekä taidemuseon Studio-osuuteen, jossa oli esillä hieman tavallisesta taiteesta poikkeavia luomuksia.
Halusin valita tähän osuuteen yhden teoksen, joka herätti mielenkiintoni ja pysäytti pohtimaan ja ihmettelemään. Tämä oli vaikea päätös, sillä arvoin kahden teoksen välillä. Lopulta kuitenkin päädyin Jouna Karsin teokseen Syvyys. Teos on juuri sitä, mikä rikkoo perinteisiä raja-aitoja ja luo taiteeseen jotain uutta ja ihmeellistä. Tämän lisäksi pienoismallit ovat aina kiehtoneet minua.
Jouna Karsi on valmistunut vuonna 2009 Turun taideakatemiasta ja hänelle ominainen työskentelytapa on pienoismallinnus. Hänen taiteellinen työskentelynsä tapahtuu Turussa ja hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa Galleria Sculptorissa, Galleria Titanikissa ja Wäinö Aaltosen museossa. Lisäksi hänen luomuksiaan on esimerkiksi Kiasman sekä Tampereen taidemuseon ja Turun kaupungin kokoelmissa. (Esittelyteksti Turun taidemuseossa.
Hänen teoksensa Syvyys on pysäyttävä. Se on sijoitettu hieman hämärään, mutta isoon huoneeseen. Tässä samaisessa tilassa on vain yksi toinen teos, joka riippuu katosta, mutta tuntuu, että Karsin työ ottaa otteen koko huoneesta ja valtaa läsnäolollaan. Teos vaatii pysähtymään sen rinnalle, eikä ohittaminen tulisi kuuloonkaan. Se ottaa katsojansa heti valtaan ihmeellisyydellään.
Teos on pienoismalli uima-altaasta, sen radoista ja muutamista katsojapaikoista. Uima-altaan pohjalle kätkeytyy osaltaan symmetristä, osaltaan ei symmetristä kuviota, joiden läpi pulppuaa sieltä täältä vettä ja höyryä. Vaikka teos osaltaan luo katsojalle tyhjyyden ja hylätyn tunteen, paikka osaltaan kutsuu läsnäolollaan ja lämmöllä. Teoksen rauhoittava ja kutsuva veden solina ja teoksen valtaava höyry ja kaasu luovat turvallisen ja lämpimän tunteen. Teoksesta ja sen ihmeellisyydestä ei voi erottautua.
Minua kiehtoo taiteessa erilaiset pienet yksityiskohdat ja erilaisten tekniikoiden yhdistäminen. Mitä enemmän teoksessa on menoa ja meininkiä, pieniä ja juuri ja juuri havaittavissa olevia johtolankoja sekä eri taiteen muotojenn yhdistämistä, sitä mielenkiintoisempi teos on. Tätä on juuri Karsin teos Syvyys. Pienet, todelliseen maailmaan perustuvat yksityiskohdat (uima-altaan koristeellinen pohja, uimaratojen ratakellukkeet, hyppylaudat) sekä veden, höyryn ja pienoismallin rakenteiden yhdistäminen tekevät vaikutuksen. En voi olla irroittamatta katsetta siitä, pysähtymättä sen äärelle sekä tutkimatta sen salaperäisyyttä.
Osaltaan minua kiehtoo teoksesssa sen tuttuus. Liikunnanopettaja taustalla uimahallit ja -altaat ovat tuttuja paikkoja, joten teoksen pienoismallinnus tulee lähelle omaa maailmaani. Tämän lisäksi vesi on minulle tärkeä ja läheinen elementti ollut aina. Vaikka veden solina ja lämpö höyrun muodossa puskevat läpi altaan pohjan kuvioiden, itse uima-altaassa ei ole vettä. Se herättää mielenkiintoa. Mitä paikassa tapahtuu? Vaikka teos on osaltaan täydellinen mallinnus todellisesta paikasta, tämä seikka herättää pohtimaan teosta ja sen taustaa. Yhtälailla teoksesta välittyvä tunnelma; rauha, hiljaisuus, yksinäisyys ja hylättymäinen tunnelma kiehtovat sekä yhdistyvät jollainlailla omaan kokemusmaailmaani ja omiin tunnelmiini. Teos herättääkin vahvoja tunteita ja pysäyttää pohtimaan vahvalla läsnäolollaan. Sen mielestä pois saaminen on vaikeaa. Silloin tiedän, että teos on tehnyt todella vaikutuksen minuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti