Kolmas luku
Jotta oppilaat voivat ilmaista itseään, ajatuksiaan ja heille henkilökohtaisesti tärkeitä aiheita, on oppilailla oltava riittävät taidot ja tiedot erilaisista kuvataiteellisista kanavista. Opettajan tuleekin kuvataiteen opetuksessa käsitellä ja käydä monipuolisella skaalalla läpi erilaisia kuvataidelajeja: piirustusta, maalausta, grafiikkaa, keramiikkaa, muotoilua, arkkitehtuuria, valokuvausta, performanssia ja esimerkiksi animaatiota. 
Tämä on erityisen tärkeää siitä näkökulmasta, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus löytää yksi tai useampi itseään mielyttävä tapa ilmaista itseään ja ajatuksiaan. Kun oppilas on tietoinen erilaisista kuvataiteen mahdollisuuksista, hän voi valita itselleen läheisimmän(-t) ja lähteä tämän kautta työstämään haluamaansa luomusta, teosta.
Opettajan opetuksen keskiössä on siis eri kuvataidelajien monipuolisuus. Vaikka opettaja voi asettaa taidelajien läpikäymiselle erilaisia teemoja ja aiheita, joihin työt perustuvat, eivät ne silti saisi olla liian rajattuja ja luovuutta tukahduttavia. Esimerkiksi oman kengän piirtäminen voi olla liian yksipuolista aihetta tavoitteleva, kun taas unelmien kenkä -teema voi saada vaikka minkälaisia luovuuden purkauksia oppilaissa esille.
Oppilaille on myös annettava riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla ja ilmaista. Mitä luovemmin oppilaat itseään toteuttavat ja rikkovat esimerkiksi totuttua tapaa (vesivärejä käytetään esimerkiksi jollain poikkeuksellisella tavalla tai eri välinein), sitä kannustettavampaa se on. Se kertoo luovuudesta, mielikuvituksesta, rajojen rikkomisesta ja ilmaisusta, johon tärkeää ja merkityksellistä kannustaa. On myös tärkeää tekemisen tiimellyksessä korostaa, että ei ole oikeaa ja väärää tapaa tehdä, vaan kaikki ovat yhtä arvokkaita ja yhtä merkityksellisiä tapoja ja töitä. Vertailun välttäminen pitää yrittää minimoida parhaan mukaan.
Ohessa kuvin kuvataidekurssin luovaa toimintaani.
Seuraavassa luvussa:
Miten oppilaiden teoksia voitaisiin opetuksessa käsitellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti