Viides luku
Arviointi on yksi osa jokaista oppiainetta, vaikkakin on käyty paljon keskustelua siitä, onko esimerkiksi taide- ja taitoaineita viisasta arvioida. Mielestäni tällä on puolensa. Jos kuvaamataitoa ei arvioitasi, menettäisi se varmasti arvostustaan muiden oppiaineiden joukossa ja oppilaat, joille menestyminen ei esimerkiksi reaaliaineissa olisi luontaista, jäisivät ilman hyvää numeroa taide- ja taitoaineista. Toisaalta taas numeron antaminen ja siitä heikon arvosanan saaminen voi latistaa intoa ainetta kohtaan, vaikkakin oppilalla olisi potentiaalia vaikka mihin. Tämän vuoksi arviointikriteereistä tulee olla selvillä heti alusta alkaen.
Kuten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014, 47) korostaa, tulisi arvioinnin olla kannustavaa, rohkaisevaa ja monipuolisia keinoja käyttävää. Sen tulisi edistää oppilaiden osallisuutta, keskutelevuutta ja vuorovaikutteisuutta. Arvioinnin tehtävänä olisi ohjata oppilasta ymmärtämään ja hahmottamaan omaa oppimisprosessiaan ja edistymistään. Ennen kaikkea arvioinnin tulisi olla oikeudenmukaista ja eettistä. (Opetushallitus 2014, 47.)
Kuvatatiteen arviointi nojaa samoille lähtökohdille. Kannustavuus, ohjaavuus ja yksilöllinen edistyminen huomiointi nousevat keskiöön. Lisäksi arvioinnissa ja palautteessa korostuvat "kuvan tuottamisen ja tulkinnan taitojen, taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin tuntemuksen, pitkäjänteisten työtapojen sekä itsearviointitaitojen" kehittymisen tukeminen. Tärkeää on suunnata oppilaita omien ajatusten ilmaisemiseen ja toisten näkemysten arvostamiseen. (Opetushallitus 2014, 268).
Omien henkilökohtaisten töiden ja tuotosten luominen voidaankin nähdä tukevan erinomaisesti arvioinnille asetettuja kriteereitä. On tärkeää, että oppilaat pääsevät tuottamaan omien ajatustensa pohjalta taidetta omien henkilökohtaisesti valitsemien keinojen avulla. Näyttely-asetelmassa korostuu hyvin, kuinka oppilaat tulevat tutuiksi toisten töistä ja oppivat arvostamaan niitä. Opettajan sekä muiden oppilaiden rooli kannustavina ja rohkaisevina palutteen antajina on tärkeää erilaisten kuvataiteen prosessien aikana.
Koska arvioinnin tulisi olla monipuolista, olisi ensinäkin tärkeää arvioida monipuolisesti eri tietoja ja taitoja. Tiedot eri kuvataidelajeista ja niiden ominaispiirteistä, taidot hyödyntää tätä tieto-osaamista omaa tuotosta luodessaan sekä työskentelytaidot (pitkäjänteisyys, keskittyneisyys, aktiivisuus, muiden huomioonottaminen) muodostavat mielestäni yhden pohjan arvioinnille. Arvioinnin kohteena olisi tärkeää arvioida siis monipuolisesti oppilaan osaamista (teosta, kirjallista työtä, työskentelytaitoja, tietotaitoja).
Olisi myös tärkeää huomioida, kuka arviointia tekee. Vaikka opettajalla on suuri vastuu arvioinnin tekemisessä, on tärkeää että siihen osallistetaan myös oppilaat. Näyttelykerralla oppilaat voisivat opponoijan roolissa tehdä pariarviointia. Jokainen voisi lisäksi portfolioonsa liittää itsearviontiosuuden, jossa oppilas arvioisi eri näkökulmien valossa omaa kuvataideosaamistaan.
Arviointikriteerit pitäisi olla hyvin läpinäkyviä ja oppilaiden tulisi tiedostaa ne heti alusta alkaen. Niitä pitäisi käydä heti kurssin tai jakson alettua ja niistä yhteisen keskustelun luominen olisi merkityksellistä.
Mielestäni kaikista tärkein asia arvioinnissa on kuitenkin oppilaiden rohkaiseminen ja kannustaminen työskentelyssä. Positiivisen palauteen antaminen esimerkiksi onnistumisista ja luovista ratkaisuista olisi hyvin tärkeää, jotta oppilaat motivoituisivat kuvataiteen parissa ja innostuisivat sen antamista mahdollisuuksista. Olisi hienoa, jos opetuksen kautta jokainen oppilas löytäisi sen oman keinonsa ilmaista itseään kuvataiteen avulla.
Arviointi on yksi osa jokaista oppiainetta, vaikkakin on käyty paljon keskustelua siitä, onko esimerkiksi taide- ja taitoaineita viisasta arvioida. Mielestäni tällä on puolensa. Jos kuvaamataitoa ei arvioitasi, menettäisi se varmasti arvostustaan muiden oppiaineiden joukossa ja oppilaat, joille menestyminen ei esimerkiksi reaaliaineissa olisi luontaista, jäisivät ilman hyvää numeroa taide- ja taitoaineista. Toisaalta taas numeron antaminen ja siitä heikon arvosanan saaminen voi latistaa intoa ainetta kohtaan, vaikkakin oppilalla olisi potentiaalia vaikka mihin. Tämän vuoksi arviointikriteereistä tulee olla selvillä heti alusta alkaen.
Kuten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014, 47) korostaa, tulisi arvioinnin olla kannustavaa, rohkaisevaa ja monipuolisia keinoja käyttävää. Sen tulisi edistää oppilaiden osallisuutta, keskutelevuutta ja vuorovaikutteisuutta. Arvioinnin tehtävänä olisi ohjata oppilasta ymmärtämään ja hahmottamaan omaa oppimisprosessiaan ja edistymistään. Ennen kaikkea arvioinnin tulisi olla oikeudenmukaista ja eettistä. (Opetushallitus 2014, 47.)
Kuvatatiteen arviointi nojaa samoille lähtökohdille. Kannustavuus, ohjaavuus ja yksilöllinen edistyminen huomiointi nousevat keskiöön. Lisäksi arvioinnissa ja palautteessa korostuvat "kuvan tuottamisen ja tulkinnan taitojen, taiteen ja muun visuaalisen kulttuurin tuntemuksen, pitkäjänteisten työtapojen sekä itsearviointitaitojen" kehittymisen tukeminen. Tärkeää on suunnata oppilaita omien ajatusten ilmaisemiseen ja toisten näkemysten arvostamiseen. (Opetushallitus 2014, 268).
Omien henkilökohtaisten töiden ja tuotosten luominen voidaankin nähdä tukevan erinomaisesti arvioinnille asetettuja kriteereitä. On tärkeää, että oppilaat pääsevät tuottamaan omien ajatustensa pohjalta taidetta omien henkilökohtaisesti valitsemien keinojen avulla. Näyttely-asetelmassa korostuu hyvin, kuinka oppilaat tulevat tutuiksi toisten töistä ja oppivat arvostamaan niitä. Opettajan sekä muiden oppilaiden rooli kannustavina ja rohkaisevina palutteen antajina on tärkeää erilaisten kuvataiteen prosessien aikana.
Koska arvioinnin tulisi olla monipuolista, olisi ensinäkin tärkeää arvioida monipuolisesti eri tietoja ja taitoja. Tiedot eri kuvataidelajeista ja niiden ominaispiirteistä, taidot hyödyntää tätä tieto-osaamista omaa tuotosta luodessaan sekä työskentelytaidot (pitkäjänteisyys, keskittyneisyys, aktiivisuus, muiden huomioonottaminen) muodostavat mielestäni yhden pohjan arvioinnille. Arvioinnin kohteena olisi tärkeää arvioida siis monipuolisesti oppilaan osaamista (teosta, kirjallista työtä, työskentelytaitoja, tietotaitoja).
Olisi myös tärkeää huomioida, kuka arviointia tekee. Vaikka opettajalla on suuri vastuu arvioinnin tekemisessä, on tärkeää että siihen osallistetaan myös oppilaat. Näyttelykerralla oppilaat voisivat opponoijan roolissa tehdä pariarviointia. Jokainen voisi lisäksi portfolioonsa liittää itsearviontiosuuden, jossa oppilas arvioisi eri näkökulmien valossa omaa kuvataideosaamistaan.
Arviointikriteerit pitäisi olla hyvin läpinäkyviä ja oppilaiden tulisi tiedostaa ne heti alusta alkaen. Niitä pitäisi käydä heti kurssin tai jakson alettua ja niistä yhteisen keskustelun luominen olisi merkityksellistä.
Mielestäni kaikista tärkein asia arvioinnissa on kuitenkin oppilaiden rohkaiseminen ja kannustaminen työskentelyssä. Positiivisen palauteen antaminen esimerkiksi onnistumisista ja luovista ratkaisuista olisi hyvin tärkeää, jotta oppilaat motivoituisivat kuvataiteen parissa ja innostuisivat sen antamista mahdollisuuksista. Olisi hienoa, jos opetuksen kautta jokainen oppilas löytäisi sen oman keinonsa ilmaista itseään kuvataiteen avulla.
Lähteet
Opetushallitus. 2014. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Tampere: Juvenes Print
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti