Oma ääni

Ensimmäinen luku

Oli hienoa lähteä työstämään tätä kuvataidekurssilla tehtävää "lopputyötä" näkökulmasta, joka puhuttelee meitä opiskelijoita. Mielestäni oli hyvin antoisaa, että me opiskelijat saisimme täysin vapaat kädet lähteä luomaan jotain sellaista, joka konkretisoisi meidän ajatusmaailmaa.

Tyyli. Tapa. Menetelmä. Ne olisivat täysin jokaisen valittavina.

Työn taustalla tulisi jollain tasolla kuitenkin kuulua meidän oma ääni.
Ääni, joka kumpuaa meidän mietteistä. Kokemuksista. Pohdinnoista. Ajatuksista.

Innostuin todella paljon tästä lähestymistavasta.
Olen pohtinut paljon omaa elämääni ja tuntui, että tämänkaltainen työskentely tuli kuin tilauksesta.
Olen tehnyt töitä sen eteen, että löytäisin tavan ilmaista omia ajatuksia.

Kirjoittaminen on tuonut ratkaisun tähän.
Mutta luulen, että kuvataide tulee olemaan toinen vastaus tähän.

Jokainen meistä ajattelee.
Pohtii, punnitsee, miettii, analysoi.
Itselle tärkeitä asioita. Sillä hetkellä relevantteja.

Jokainen meistä myös kokee.
Kuulee, näkee, maistaa, haistaa ja tuntee.
Ottaa riskejä. Toimii tutussa ja turvallisessa. Uskaltaa.
Ja menee ja tulee.

Meillä jokaisella on jossain suhteessa tarve ilmaista ajatuksiamme ja kokemuksiamme.
Meistä moni haluaa löytää väylän itseilmaisulle.

Opettajina meidän tulee antaa tähän mahdollisuus koulussa. Ja antaa välineitä tälle.
Kuvataide voi osoittautua monelle oppilaalle kanavaksi saada omaa ajatusmaailmaa esille.
Kokemuksia näytille. Ja tätä kautta käsitellä ja purkaa mielessä jyllääviä asioita.

Tämän kaltainen, itseilmaisullinen työskentely olisi myös relevantti koulumaailmassa.
Olisi tärkeää, että oppilaat oppisivat reflektoimaan omaa maailmaansa ja löytämään sieltä itselle tärkeitä aiheita ja teemoja, jotka puhuttelisivat heitä. Tämän jälkeen opettaja voisi ohjeistaa oppilaat ilmaisemaan itseään joko tietyn kuvataidekanavan (piirtäminen, maalaaminen, graafiikka, keramiikka, animaatio, kolmiulotteinen jne.) kautta tai sitten vapaasti oman väylän valiten.

Kuvataidekokemuksesta tulisi omakohtainen. Henkilökohtainen.
Ja näin usein oppilaita hyvin motivoiva.

Vertailua ei syntyisi, sillä jokainen loisi jotain sellaista, joka olisi itselle tärkeää.
Itseä puhuttelevaa.

Vain yhtä oikeanlaista työtä, mallia, oikeaa vastausta tai täydellistä luomusta ei olisi, sillä kaikki oppilaiden työt olisivat näitä. Täydellisiä. Oikeanlaisia. Juuri tarpeeseen tulleita.

Seuraavassa luvussa

Millainen on opettajan rooli tälläisessä työskentelyssä?

Matkalla kuvataiteen maailmaan

Kuva ja taide ympäröivät meitä joka päivä ja kaikkialla.
Välillä se piiloutuu kaiken taakse, kiireidemme ja arkiaskareiden, välillä taas sen läsnöolo on vahvasti läsnä ja me todella keskitymme sen sanomaan.

Onkin hienoa päästä tässä blogissa pohtimaan omaa suhdetta kuvataiteeseen ja sitä kautta tarttua tärkeisiin ja relevantteihin asioihin, jotka koulumaailmassa kuvataiteen suhteen nousevat esille. Tämän blogin tavoitteena onkin eritellä omaa, henkilökohtaista suhdetta kuvataiteeseen ja sen kokemiseen ja luomiseen. Kaiken pohdinnan taustalla on opettajuus alakoulussa kuvataiteen saralla. Tarkoituksenani on vahvistaa omaa opettajaidentiteettiä ja ymmärrystä kuvataiteesta ja sen opettamisesta ja tavoitteista koulumaailmassa. Mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja tavoittelemisen arvoisia kuvataiteen opetuksessa? Millainen rooli opettajalla on kuvataidetunneilla? Millaisia kokonaisvaltaisia kokemuksia oppilaiden olisi tärkeää saada kuvataiteen opetuksen kautta?

Tässä blogissa pureudun päiväkirjanomaisesti eri teemoihin ja aihealueisiin, joiden on tarkoitus lisätä ymmärrystäni kuvataiteesta ja antaa eväitä kuvataiteen opettajuudestani ja sen rakentumisesta.

Tervetuloa matkalle mukaan!

TAIDE YMPÄRÖI MEIDÄT KAIKKIALLA
Jyväskylän kaupunginkirjastossa oleva näyttely
kuvataidetöistä Jyväskylän seudun kouluilta